K-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka on elintärkeä veren normaalille hyytymiselle. Ilman riittävää K-vitamiinia elimistö ei pysty tuottamaan hyytymistekijöitä, jotka pysäyttävät verenvuodon vamman sattuessa. Tämä vitamiini vaikuttaa suoraan proteiinien aktivoitumiseen maksassa, missä valtaosa hyytymistekijöistä muodostuu. Suomessa K-vitamiinin puutos on harvinaista, mutta tietyt riskiryhmät tarvitsevat erityishuomiota.
Mikä on K-vitamiini ja sen rooli elimistössä
K-vitamiini löydettiin 1930-luvulla, kun tutkijat havaitsivat sen merkityksen veren hyytymisprosessissa. Vitamiinin nimi tulee saksankielisestä sanasta ’Koagulation’, joka tarkoittaa hyytymistä. K-vitamiinia esiintyy luonnossa kahdessa päämuodossa: K1-vitamiini eli fyllokinoni, jota saadaan kasvikunnan tuotteista, ja K2-vitamiini eli menakioni, jota muodostavat suolistobakteerit ja jota löytyy eläinperäisistä tuotteista.
Elimistössä K-vitamiini toimii kofaktorina entsyymeille, jotka aktivoivat tiettyjä proteiineja. Nämä proteiinit ovat välttämättömiä useille kehon toiminnoille, mutta erityisesti hyytymistekijöiden muodostumiselle maksassa. Ilman K-vitamiinia hyytymistekijät II, VII, IX ja X eivät toimi, mikä johtaa verenvuotoriskiin. Vuonna 2026 tutkimus on myös paljastanut K-vitamiinin merkityksen luustolle ja sydämelle, mutta hyytymiseen liittyvä rooli on edelleen sen tunnetuin tehtävä.
K-vitamiinin vaikutus veren hyytymiseen
Veren hyytyminen on monimutkainen prosessi, joka vaatii useiden tekijöiden yhteistyötä. K-vitamiini osallistuu neljän tärkeän hyytymistekijän aktivointiin: protrombiini (tekijä II), tekijä VII, tekijä IX ja tekijä X. Nämä tekijät muodostavat hyytymiskaskadin, jossa yksi aktivoitu tekijä käynnistää seuraavan. Kun verisuoni vaurioituu, tämä ketjureaktio johtaa fibriinikuitujen muodostumiseen, jotka luovat verihyytymän ja pysäyttävät verenvuodon.
Maksa tarvitsee K-vitamiinia gammakarboxylointiprosessissa, jossa glutamaattihappo muuttuu gamma-karboksiglutamaatiksi. Tämä kemiallinen muutos mahdollistaa hyytymistekijöiden sitoutumisen kalsiumiin ja fosfolipideihin, mikä on välttämätöntä niiden toiminnalle. Ilman riittävää K-vitamiinia maksa tuottaa hyytymistekijöitä, mutta ne ovat biologisesti inaktiivisia eivätkä pysty osallistumaan veren hyytymisreaktioon. Tämä selittää, miksi K-vitamiinin puutos johtaa verenvuotoriskiin.
K-vitamiinin muodot ja lähteet
K-vitamiinista tunnetaan kolme päämuotoa: K1-vitamiini (fyllokinoni), K2-vitamiini (menakinoni) ja synteettinen K3-vitamiini (menadiони). Näistä K1 ja K2 ovat luonnollisia muotoja, joita elimistö pystyy hyödyntämään tehokkaasti. K1-vitamiini on tärkein dietaarinen lähde ja sitä esiintyy runsaasti vihreissä kasviksissa, erityisesti lehtivihannesvissa kuten pinaatissa, lehtikaalissa ja parsakaalissa. Yksi kuppi keitettyä lehtikaalivettä sisältää jopa 1000 mikrogrammaa K-vitamiinia, mikä on moninkertainen määrä päivittäiseen tarpeeseen nähden.
K2-vitamiinia muodostavat suolistobakteerit fermentaatioprosessin aikana, ja sitä saadaan myös tietyistä ruoka-aineista. Eläinperäisiä K2-lähteitä ovat maksa, munankeltuainen, juusto ja liha. Fermentoidut tuotteet, kuten nattō (japanilainen soijatuote), hapankaali ja tietyt juustolajit sisältävät erityisen paljon K2-vitamiinia. Suomessa hapankaali ja juustot ovat merkittäviä K2-lähteitä. Kasviöljyt, erityisesti soijaöljy ja rypsiöljy, sisältävät myös K1-vitamiinia, joskin pienempiä määriä kuin vihreät kasvikset.
K-vitamiinin päivittäinen tarve ja saanti Suomessa
Suomessa Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee aikuisille K-vitamiinin saanniksi 70 mikrogrammaa päivässä naisille ja 75 mikrogrammaa miehille. Nämä suositukset perustuvat määrään, joka ylläpitää normaalin veren hyytymisen. Imeväisille suositellaan 10 mikrogrammaa, lapsille 15-50 mikrogrammaa iästä riippuen, ja raskaana oleville tai imettäville naisille 75 mikrogrammaa päivässä. Vuoden 2026 tutkimukset viittaavat siihen, että optimaalinen saanti luun terveyden ja sydämen suojelun kannalta saattaa olla korkeampi, mutta veren hyytymisen kannalta nykyiset suositukset ovat riittäviä.
Suomalaisessa ruokavaliossa K-vitamiinin saanti on yleensä riittävä terveillä aikuisilla. Tutkimusten mukaan keskimääräinen saanti on noin 120-150 mikrogrammaa päivässä, mikä ylittää suositellun määrän. Pääasiallisia lähteitä ovat kasvikset, öljyt ja maitotuotteet. Talvikuukausina saanti saattaa laskea tuoreiden kasvisten vähäisemmän kulutuksen vuoksi, mutta pakastevihannekset ja säilötyt tuotteet turvaavat riittävän saannin. K-vitamiinin puutos on harvinaista Suomessa, mutta tietyt riskiryhmät, kuten vastasyntyneet ja pitkäaikaisesti antibiootteja käyttävät henkilöt, tarvitsevat erityishuomiota.
K-vitamiinin puutoksen oireet ja riskiryhmät
K-vitamiinin puutos ilmenee ensisijaisesti lisääntyneenä verenvuototaipumuksena. Oireita voivat olla helposti syntyvät mustelmat, nenäverenvuodot, ikenien verenvuoto, voimakkaat kuukautiset naisilla, veri virtsassa tai ulosteessa sekä pitkittynyt verenvuoto pieniäkin haavoja hoidettaessa. Vakavissa tapauksissa voi esiintyä sisäisiä verenvuotoja, jotka voivat olla hengenvaarallisia. Hyytymisajan pidentyminen laboratoriokokeissa on objektiivinen merkki puutoksesta, erityisesti INR-arvon (International Normalized Ratio) nousu yli normaalin viitealueen.
Tietyt ryhmät ovat erityisen alttiita K-vitamiinin puutokselle. Vastasyntyneet ovat riskiryhmässä, koska K-vitamiini ei läpäise istukan tehokkaasti ja äidinmaito sisältää sitä vähän. Siksi Suomessa kaikille vastasyntyneille annetaan K-vitamiinipistos syntymän jälkeen. Henkilöt, joilla on rasvan imeytymishäiriöitä, kuten keliakia, Crohnin tauti tai sappiongelmia, eivät pysty hyödyntämään rasvaliukoista K-vitamiinia tehokkaasti. Pitkäaikainen antibioottihoito voi tuhota suolistobakteerit, jotka tuottavat K2-vitamiinia. Veriohennuslääkkeitä, erityisesti varfariinia käyttävät henkilöt tarvitsevat tasapainoisen K-vitamiinin saannin, koska varfariini toimii estämällä K-vitamiinin kiertokulkua.
K-vitamiinin ja veriohennuslääkkeiden vuorovaikutus
Varfariini on yleisesti käytetty veriohennuslääke, joka toimii nimenomaan estämällä K-vitamiinin aktivoitumista elimistössä. Tämä estää hyytymistekijöiden muodostumista ja vähentää veritulppien riskiä. K-vitamiinin saannin vaihtelut voivat kuitenkin vaikuttaa varfariinin tehoon merkittävästi. Jos K-vitamiinin saanti äkillisesti kasvaa, se voi heikentää lääkkeen vaikutusta ja lisätä veritulppariskiä. Vastaavasti K-vitamiinin saannin äkillinen väheneminen voi vahvistaa lääkkeen vaikutusta ja lisätä verenvuotoriskiä.
Suomessa vuonna 2026 lääkärit suosittelevat varfariinia käyttäville potilaille tasaista K-vitamiinin saantia päivittäin sen sijaan, että he välttäisivät K-vitamiinipitoisia ruokia kokonaan. Tämä tarkoittaa, että potilaiden tulisi syödä K-vitamiinipitoisia kasviksia säännöllisesti, mutta suunnilleen samassa määrin päivittäin. Äkilliset muutokset ruokavaliossa, kuten viikon mittainen vihersmoothie-kuuri tai kasvispohjaisen ruokavalion aloittaminen, voivat häiritä lääkkeen tasapainoa. INR-arvojen säännöllinen seuranta on tärkeää, ja lääkäri voi säätää varfariiniannosta K-vitamiinin saannin mukaan. Uudemmat veriohennuslääkkeet, kuten dabigatraani ja rivaroksabaani, eivät ole vuorovaikutuksessa K-vitamiinin kanssa samalla tavalla.
K-vitamiinin imeytyminen ja hyödyntäminen
K-vitamiinin imeytyminen tapahtuu ohutsuolessa, erityisesti sykkyräsuolessa, ja se vaatii sappihappoja ja rasvaa toimiakseen tehokkaasti. Koska K-vitamiini on rasvaliukoinen, sen imeytyminen paranee huomattavasti, kun sitä nautitaan rasvan kanssa. Tutkimukset osoittavat, että K1-vitamiinin imeytyminen vihersalaatista on vain noin 10-15 prosenttia, mutta se voi kasvaa jopa 50 prosenttiin, kun salaattiin lisätään öljypohjaista salaatinkastiketta tai muuta rasvaa. Tämä selittää, miksi kasviöljyt, vaikka sisältävätkin vähemmän K-vitamiinia kuin vihreät kasvikset, voivat olla merkittävä lähde.
Imeytynyt K-vitamiini kuljetetaan maksaan kylomikronien mukana verenkierrossa. Maksassa se osallistuu hyytymistekijöiden aktivointiin, mutta myös varastoituu pieninä määrinä ja kiertää uudelleen käyttöön. Toisin kuin jotkut muut rasvaliukoiset vitamiinit, K-vitamiinia ei varastoidu elimistöön merkittäviä määriä, mikä tarkoittaa, että säännöllinen saanti ruokavaliosta on tärkeää. K2-vitamiini näyttää imeytyvän tehokkaammin kuin K1, ja se pysyy verenkierrossa pidempään, mikä voi selittää sen tehokkuuden luuston ja verisuonten terveydelle. Suolistobakteerien tuottama K2 imeyttää ohutsuolessa, vaikka sen merkitys kokonaissaannista on vielä osittain epäselvä.
Ruoka-aineet, joissa on runsaasti K-vitamiinia
Suomalaisessa ruokavaliossa saatavilla olevat K-vitamiinirikkaat elintarvikkeet jakaantuvat kasvi- ja eläinperäisiin lähteisiin. Lehtivihannekset ovat ylivoimaisesti rikkainta K1-vitamiinin lähdettä: keitetty lehtikaalivesi sisältää noin 1000 μg/100g, pinaatti 400-500 μg/100g, parsakaalivesi 300 μg/100g, ja jäävuorisalaatti noin 100 μg/100g. Ruusukaali, parsa ja parsakaali ovat myös erinomaisia lähteitä. Tuore persilja sisältää jopa 1600 μg/100g, mikä tekee siitä yhden rikkaimmista lähteistä, vaikka sitä syödäänkin pieninä määrinä.
Kasviöljyistä erityisesti soijaöljy (193 μg/100g), rypsiöljy (127 μg/100g) ja oliiviöljy (60 μg/100g) sisältävät merkittäviä määriä K1-vitamiinia. Eläinperäisistä tuotteista maksa on rikkain lähde sisältäen noin 100 μg/100g. Munankeltuainen sisältää 30 μg/100g, kovakuorinen juusto 10-30 μg/100g ja liha 1-5 μg/100g. Fermentoiduista tuotteista hapankaali on hyvä K2-lähde sisältäen 5-15 μg/100g riippuen fermentaatiosta. Nattō, vaikka ei ole perinteinen suomalainen ruoka, sisältää jopa 1000 μg/100g K2-vitamiinia ja on maailman rikkain tunnettu lähde. Marjoista ja hedelmistä kiivi sisältää kohtalaisesti K-vitamiinia (40 μg/100g), samoin mustikka ja pensasmustikka.
K-vitamiinin yliannostus ja turvallisuus
K-vitamiinin yliannostus ruoasta on käytännössä mahdotonta, koska elimistö ei varastoi sitä merkittävästi ja ylimääräinen erittyy tehokkaasti pois. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA ei ole asettanut turvallista ylärajaa K-vitamiinin saannille, koska luonnollisten muotojen (K1 ja K2) myrkyllisyydestä ei ole näyttöä. Tutkimuksissa, joissa on annettu jopa 45 000 mikrogrammaa päivässä pitkiä aikoja, ei ole havaittu haittavaikutuksia terveillä aikuisilla. Tämä tekee K-vitamiinista yhden turvallisimmista vitamiineista.
Kuitenkin synteettinen K3-vitamiini (menadionijohdannaiset) voi suurina annoksina aiheuttaa toksisuutta, mukaan lukien hemolyysin (punasolujen hajoamisen) ja maksavaurioita. Tästä syystä K3 on kielletty ravintolisäkäytössä useimmissa maissa, mukaan lukien Suomessa ja EU:ssa. Vauvat ovat herkempiä K3:lle, mikä on johtanut sen käytön lopettamiseen vastasyntyneiden hoidossa. Nykyään käytetään luonnollista K1-vitamiinia injektiona. Henkilöiden, jotka käyttävät varfariinia tai muita veren hyytymiseen vaikuttavia lääkkeitä, tulisi välttää suurten K-vitamiinilisien ottamista ilman lääkärin konsultaatiota, koska ne voivat häiritä lääkityksen tasapainoa.
K-vitamiinin testaaminen ja puutoksen diagnosointi
K-vitamiinin puutosta epäiltäessä suoritetaan useita laboratoriotutkimuksia. Ensisijainen testi on veren hyytymisajan mittaaminen, erityisesti protrombiinikokeen ja INR-arvon määritys. Normaali INR-arvo on 0,9-1,2, ja K-vitamiinin puutoksessa se nousee yli 1,5:n, mikä kertoo hyytymisajan pidentymisestä. PIVKA-II (Protein Induced by Vitamin K Absence) -testi mittaa ei-karboksyloituneen protrombiinin määrää veressä ja on spesifinen K-vitamiinin puutokselle. Tämä testi on herkkä ja osoittaa puutoksen ennen kuin kliiniset verenvuoto-oireet ilmenevät.
Suomessa vuonna 2026 erikoislaboratoriot voivat mitata myös K-vitamiinin pitoisuuden suoraan plasmasta käyttäen HPLC-menetelmää (High-Performance Liquid Chromatography). Normaali K1-vitamiinin pitoisuus plasmassa on 0,4-1,2 nmol/l. Pitoisuus alle 0,4 nmol/l viittaa puutokseen. K2-vitamiinin mittaaminen on monimutkaisempaa, koska sitä esiintyy useissa eri muodoissa (MK-4, MK-7, jne.). Differentiaalidiagnostiikassa on tärkeää sulkea pois muut verenvuototaipumuksen syyt, kuten maksasairaudet, perinnölliset hyytymishäiriöt tai verihiutaleongelmat. Lääkäri arvioi potilaan oireita, lääkitystä ja ruokavaliota kokonaisvaltaisesti ennen diagnoosin asettamista.
K-vitamiinin merkitys eri ikäryhmille
Vastasyntyneiden K-vitamiinitarve on kriittinen ensimmäisinä elinpäivinä. Imeväiset syntyvät alhaisilla K-vitamiinivarastoilla, koska vitamiini läpäisee istukan huonosti, ja äidinmaito sisältää sitä vain vähän (2-5 μg/l verrattuna 50-60 μg/l äidinmaidonkorvikkeissa). Vastasyntyneiden verenvuototauti (Hemorrhagic Disease of the Newborn, HDN) on vakava tila, joka voi johtaa sisäisiin verenvuotoihin, erityisesti aivoihin. Suomessa kaikille vastasyntyneille annetaan rutiininomaisesti K1-vitamiinipistos (1 mg) syntymän jälkeen, mikä on vähentänyt HDN:n esiintyvyyttä lähes olemattomiin.
Lapsuudessa ja nuoruudessa K-vitamiinin tarve kasvaa kasvun myötä, ja normaaliin ruokavalioon kuuluvat vihannekset ja maitotuotteet turvaavat riittävän saannin. Aikuisiällä tarpeet ovat vakaat, ja tasapainoinen ruokavalio kattaa ne helposti. Ikääntyneillä K-vitamiinin merkitys korostuu, koska puutos voi lisätä sekä verenvuoto- että luunmurtumisriskiä. Ikääntyneet saattavat syödä vähemmän tuoreita vihanneksia, heillä voi olla rasvan imeytymisongelmia, ja he käyttävät todennäköisemmin lääkkeitä, jotka vaikuttavat K-vitamiinin aineenvaihduntaan. K-vitamiinin riittävä saanti tukee sekä hyytymistä että luun terveyttä ikääntyneillä, mikä on tärkeää kaatumisten ja murtumien ehkäisyssä.
K-vitamiinilisät ja niiden käyttöaiheet
K-vitamiinilisää suositellaan vain tietyissä tilanteissa, koska normaalin ruokavalion pitäisi kattaa tarve. Pääasialliset käyttöaiheet ovat rasvan imeytymishäiriöt, pitkäaikainen antibioottihoito, sappi- tai maksa-ongelmat ja vastasyntyneiden ennaltaehkäisy. Lisät ovat saatavilla useissa muodoissa: K1-vitamiinitabletit (fyllokinoni), K2-vitamiinitabletit (yleensä MK-7-muoto) ja yhdistelmävalmisteita muiden vitamiinien kanssa. Annoskoot vaihtelevat 50 mikrogrammasta 5000 mikrogrammaan, riippuen käyttötarkoituksesta.
Suomessa vuonna 2026 K2-vitamiinilisät ovat kasvattaneet suosiotaan luun ja sydämen terveyden tukemisessa, vaikka veren hyytymisen kannalta K1 on ensisijainen muoto. MK-7-muotoinen K2 pysyy verenkierrossa pidempään kuin K1, mikä voi olla eduksi pitkäaikaisessa käytössä. K-vitamiinilisän ottaminen olisi hyvä ajoittaa aterian yhteyteen, joka sisältää rasvaa, koska tämä parantaa imeytymistä merkittävästi. Henkilöiden, jotka käyttävät veriohennuslääkkeitä, tulee konsultoida lääkäriä ennen K-vitamiinilisän aloittamista. Yleensä 50-100 mikrogramman päivittäinen lisä on turvallinen ja riittävä niille, jotka eivät saa riittävästi vitamiinia ruokavaliosta.
Related video about k vitamiini veren hyytyminen
This video complements the article information with a practical visual demonstration.
Tärkeät kysymykset ja vastaukset
Kuinka nopeasti K-vitamiini vaikuttaa veren hyytymiseen?
K-vitamiini alkaa vaikuttaa veren hyytymiseen jo 6-12 tunnin kuluessa suun kautta otettuna, ja täysi vaikutus saavutetaan 24-48 tunnissa. Suonensisäisesti annettuna vaikutus alkaa jo 1-2 tunnissa. Maksa tarvitsee K-vitamiinia syntetisoidakseen uusia hyytymistekijöitä, mikä selittää nopean vaikutuksen. Akuuteissa verenvuototilanteissa lääkärit käyttävät K-vitamiini-injektioita yhdessä hyytymistekijöiden kanssa nopeuttaakseen vaikutusta. Ennaltaehkäisevässä käytössä päivittäinen saanti ruoasta tai lisistä ylläpitää jatkuvasti normaalin hyytymisen.
Voiko K-vitamiini aiheuttaa veritulppia?
Normaaleissa saantiannoksissa K-vitamiini ei aiheuta veritulppia terveillä ihmisillä. Vitamiini mahdollistaa normaalin hyytymisen, mutta ei aiheuta liiallista hyytymistaipumusta. Henkilöillä, jotka ovat alttiita veritulpille ja käyttävät veriohennuslääkkeitä, suuret K-vitamiiniannokset voivat kuitenkin heikentää lääkkeen vaikutusta ja siten välillisesti lisätä veritulppariskiä. Tämä on yksi syy, miksi veriohennuslääkityksen aikana K-vitamiinin saannin tulisi olla tasaista. Tutkimuksissa ei ole löydetty yhteyttä ruokavaliosta saatavan K-vitamiinin ja lisääntyneen veritulppariskin välillä.
Tuhoaako ruoan valmistus K-vitamiinia?
K-vitamiini on suhteellisen vakaa lämmölle ja säilyy hyvin normaalissa ruoan valmistuksessa. Keittäminen vähentää K-vitamiinipitoisuutta noin 5-10 prosenttia, mikä on paljon vähemmän kuin monien muiden vitamiinien kohdalla. K-vitamiini on rasvaliukoinen, joten osa siitä voi liueta keitinveteen, mutta määrä on vähäinen. Pitkäaikainen kuumennus erittäin korkeissa lämpötiloissa voi hajottaa vitamiinia enemmän. Pakastaminen säilyttää K-vitamiinin lähes täysin. Paras tapa maksimoida K-vitamiinin saanti on syödä vihanneksia sekä raakana että kypsennettynä, ja lisätä ruokiin rasvaa imeytymisen parantamiseksi.
Onko suolistobakteerien tuottama K-vitamiini riittävä?
Suolistobakteerit tuottavat K2-vitamiinia paksusuolessa fermentaation sivutuotteena, mutta tämän vitamiinin merkitys kokonaissaannille on kiistelty. Ongelma on siinä, että K-vitamiini imeytyy tehokkaasti vain ohutsuolessa, ja paksusuolessa tuotetun K2:n imeytyminen on rajallista. Tutkimukset viittaavat siihen, että bakteerien tuottama K-vitamiini kattaa vain pienen osan päivittäisestä tarpeesta, noin 10-25 prosenttia. Siksi ruokavaliosta saatava K-vitamiini on ensiarvoisen tärkeää. Pitkäaikainen antibioottihoito, joka häiritsee suolistobakteereja, voi vähentää tätä pientä tuotantoa entisestään, mikä osaltaan selittää antibioottien yhdistymisen K-vitamiinin puutokseen.
Voiko liika K-vitamiini aiheuttaa haittaa?
Luonnollisten K-vitamiinin muotojen (K1 ja K2) liiallisesta saannista ei ole raportoitu haittavaikutuksia, ja yläraja ei ole asetettu. Elimistö ei varastoi K-vitamiinia tehokkaasti, ja ylimäärä erittyy pois. Tutkimuksissa, joissa on käytetty jopa 500-1000-kertaisia päivittäisiä suositeltuja annoksia, ei ole havaittu toksisuutta. Ainoa käytännön huolenaihe on veriohennuslääkityksen aikana, jolloin suuret K-vitamiiniannokset voivat heikentää lääkkeen vaikutusta. Synteettinen K3-vitamiini voi aiheuttaa haittaa suurina annoksina, mutta sitä ei käytetä ravintolisissa. Yleisesti ottaen K-vitamiini on yksi turvallisimmista vitamiineista, ja yliannostus ruoasta tai tavanomaisista lisistä on käytännössä mahdotonta.
Miten K-vitamiinin puutos diagnosoidaan Suomessa?
Suomessa K-vitamiinin puutos diagnosoidaan pääasiassa veren hyytymisajan mittaamisella, erityisesti protrombiinikokeen (P-TT) ja INR-arvon avulla. Jos INR on kohonnut ilman veriohennuslääkitystä, se viittaa hyytymishäiriöön, joka voi johtua K-vitamiinin puutoksesta. PIVKA-II-testi on spesifisempi K-vitamiinin puutokselle ja mittaa ei-aktiivisen protrombiinin määrää. Erikoislaboratorioissa voidaan mitata K-vitamiinin pitoisuus suoraan plasmasta. Diagnoosi perustuu kokonaisuuteen: kliiniset oireet (verenvuototaipumus), laboratoriotulokset ja riskiryhmään kuuluminen. Lääkäri arvioi myös mahdolliset taustasairaudet ja lääkitykset ennen diagnoosin vahvistamista.
| Keskeinen näkökohta | Tärkeät tiedot | Hyöty |
|---|---|---|
| Veren hyytyminen | K-vitamiini aktivoi 4 hyytymistekijää maksassa | Normaalin verenvuodon pysäytys |
| Päivittäinen tarve | 70-75 μg aikuisille Suomessa | Riittävä hyytymistoiminta |
| Parhaat lähteet | Lehtivihannekset, kaali, pinaatti, kasviöljyt | Helppo saada normaalista ruokavaliosta |
| Puutoksen oireet | Helpot mustelmat, nenäverenvuodot, pitkittynyt verenvuoto | Varhainen tunnistaminen mahdollistaa hoidon |
| Imeytyminen | Vaatii rasvaa, imeytyy ohutsuolessa | Öljy salaatinkastikkeessa parantaa saantia |
| Turvallisuus | Ei tunnettua ylärajaa, ei toksisuutta | Turvallinen käyttää lisänä tarvittaessa |
