Noin sata tapaamista sijoittajien kanssa ja sitten tärppäsi kunnolla. Näin kävi tamperelaiselle Biomendexille, joka valmistaa Adaptos-nimistä luunkorvikemateriaalia. EU:n innovaationeuvosto myönsi yritykselle kesällä 2,2 miljoonan euron yritysrahoituksen tiukan hakuprosessin jälkeen.
Kandidaatit kutsuttiin esittelemään yritysideaansa ankaran rahoittajaraadin eteen.
–Olihan se aikamoista grillaamista, yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja Kaarlo Paakinaho muistelee.
–Esittelyyn oli aikaa tasan 10 minuuttia eikä sekuntiakaan yli. Seuraavat sekunnilleen 20 minuuttia vastasimme tiukkoihin kysymyksiin, joiden aiheet vaihtelivat laidasta laitaan.
Rahoitushakuun osallistui yli 2000 yritystä eri toimialoilta ja haastatteluun pääsi 189. Rahoituksen saajia oli lopulta vajaat sata. Biomendex sai tuen ensimmäisellä yrityksellä, vaikka yleensä hakukertoja tarvitaan 3-5.
–Emme olisi tässä, ellemme olisi käyneet jo noin sadassa istunnossa rahoittajien kanssa, toteaa Biomendexin talousjohtaja Heidi Hinkka.
–Jokaisen tapaamisen jälkeen analysoimme, mitä olimme kuulleet, ja muokkasimme siltä pohjalta liiketoimintasuunnitelmaamme.
EU-rahoituksen avulla Adptokselle voidaan tehdä tarvittavat kliiniset tutkimukset. Myös työvoimaa palkataan lisää ja toimitiloja etsitään.
–Nykyisen EU-regulaation mukaan tuotetta pitää testata potilaskokeissa ja tehdä ainakin pienimuotoinen kliininen koe, ennen kuin tuote voidaan tuoda markkinoille, Hinkka kertoo.
–Olemme budjetoineet ja kilpailuttaneet kokeet globaalisti, ja kokeet ovat pian alkamassa muutamissa eri maissa.
Adaptos on myös mukana Ortonissa tekeillä olevassa tieteellisessä tutkimuksessa, josta saadaan luotettavaa tietoa tuotteen ominaisuuksista.
Heidi Hinkka ja Kaarlo Paakinaho demonstroivat Adatoksen käyttömahdollisuuksia. Adaptos-pala sopii joustavana materiaalina esimerkiksi lapsen kasvavan kallon luupuutoksen korvaamiseen. Murumaisena tuotetta voidaan käyttää esimerkiksi pirstalaisen murtuman hoidossa potilaan omien luiden lisänä.
Kaarlo Paakinaho aloitti materiaalin kehittämisen yliopistotutkijana toimiessaan vuonna 2007. Ainesosat ovat jo potilaskäytössä olevia, mutta valmistusmenetelmä ylikriittisen hiilidioksidin avulla luo materiaalin erityisominaisuudet.Tutuista, turvallisiksi tiedetyistä materiaaleista pystytään siis kehittyneillä tuotantomenetelmillä ja tamperelaisella huippuosaamisella luomaan jotakin aivan uutta.
–Adaptos on joustavaa, joten kirurgin on helppo muotoilla siitä tarvittava pala, Paakinaho kertoo.
–Materiaali on huokoista, joten potilaan oma luukudos ja verisuonet pääsevät kasvamaan sen sisälle. Elimistö korvaa lopulta materiaalin, joka on biohajoava.
Käytettävyys onkin ollut yksi Adaptoksen luomisen kulmakivistä. Biomendexin tiimissä on mukana ortopedi Mikko Manninen, joka tuo lääkärin näkökulman ja osaamisen tuotteen kehittämiseen. Paakinaho toteaa, että moni on yllättynyt, kun saa käteensä keinoluupalan. Se näyttää kovalta, mutta pehmenee kädessä ja on sitkeää. Murumuodossa olevaa keinoluuta voi käyttää, jos omaa luuta ei ole riittävästi.
–Jos tuote ei tunnu kirurgista hyvältä, hän ei käytä sitä. Silloin myöskään yrityksellä ei ole mahdollisuuksia menestyä, Paakinaho analysoi.
–Kirurgi on käsityöläinen, joka tekee ratkaisuja ja soveltaa vielä leikatessaan. Haluamme tarjota kirurgille vapauden valita työskentelytapansa, niin että tuotteen rajoitteet eivät tule esteeksi.
Adaptoksen käyttäminen voi siis helpottaa ja nopeuttaa leikkauksia. Käyttökokemuksia kaivataan koko ajan, ja Heidi Hinkka kehottaakin kirurgeja olemaan yhteydessä, jos tuotteeseen tutustuminen kiinnostaa. Biomendexin keinoluun pitää vastata lääkärien odotuksiin ja se lupaa paljon myös leikkaustoiminnan sujuvuuden kannalta, mutta perimmäisenä tavoitteena on potilaan etu.
–Jos ihmisen luunmurtuman korjaamiseen tarvitaan lisää luuta, se otetaan hänen lantiostaan, Heidi Hinkka sanoo.
–Usein murtuma paranee, mutta luunsiirtokohta aiheuttaa vaivoja. Toivomme, että tästä hoitotavasta päästäisiin tulevaisuudessa eroon ja luusiirteen tilalla voitaisiin käyttää luunkorviketta.
Biomendex on vahvasti tamperelainen yritys, ja täällä se aikoo myös pysyä. Toimitilaa etsitään parhaillaan Kaupin kampukselta. Sijainti sairaalan ja muiden alueen toimijoiden läheisyydessä on Hinkan ja Paakinahon mukaan toimiva.
–Haluamme, että täällä tehdään yhdessä voittajatuote maailmalle, Heidi Hinkka painottaa.
–Tampereella ja Taysin alueella on hyvä hubimainen ympäristö terveysteknologiayrityksille.
Hinkka ja Paakinaho kertovat, että Biomendex ei tavoittele pikavoittoja eli suoraa hyppäystä tuottoisaan selkärankakirurgiaan. Sen sijaan on päätetty nousta vaihe vaiheelta ylöspäin kehityksen tikapuita ja hankkia samalla tutkimustietoa tuotteen tueksi.
–Ensin tuotetta käytetään eläimillä, ja jo yli 20 eläinpotilasta on hoidettu onnistuneesti Adaptosilla, Paakinaho sanoo.
–Sitten suunnitelmana on saada tuote käyttöön vaihe kerrallaan hammaskirurgiaan, leukaluuhun, raajoihin ja lopulta selkärankaan.
Biomendexin markkinointisuunnitelmana onkin nojata tieteelliseen tutkimukseen. Hinkka kertoo, että strategiana on vakuuttaa johtavat ortopedit tutkimustulosten avulla.
Matka alkuperäisestä keksinnöstä tähän päivään on ollut pitkä ja monipolvinen. Aluksi Paakinaho kehitti materiaalia vapaa-ajallaan, sitten erilaisten projektien ja rahoitusten varassa. Väitöskirja valmistui 2013 ja samana vuonna mukaan tuli ortopedi Manninen. Heidi Hinkka saatiin mukaan vuonna 2016, ja Biomendex perustettiin vuonna 2018. Reitin varrella on ollut paljon haasteita.
–Ihmisen kehon sisälle implantoitava Adaptos on korkeimman riskitason tuote, minkä vuoksi sopivien sijoittajien löytäminen oli vaikeaa. Aina on myös sijoittajan vetäytymisen mahdollisuus, vaikka neuvottelut olisivat jo loppusuoralla, Hinkka toteaa.
–Monet sijoittajat karttavat sellaisia sijoituskohteita, joissa mennään ihmisen ihon alle.
Sijoittajat ovat halunneet syynätä tarkkaan kaiken saatavilla olevan materiaalin ennen sijoituspäätöstä, ja välillä monimutkaiset sijoituskuviot ovat kaatuneet, kun joku sijoittaja on vetäytynyt. Työtä on tehty paljon, ja yrittäminen on vaatinut sitoutumista ja joustamista myös lähipiiriltä. Esimerkiksi lähtö Helsinkiin on voinut tulla kolmen tunnin varoitusajalla.
–99-prosenttisesti tulee pettymyksiä, mutta olemme yrittäneet, kunnes onnistumme, Hinkka painottaa.
–Aina pitää olla kolme varasuunnitelmaa, jos pääsuunnitelma epäonnistuu.
Teksti ja kuvat: Anna-Mari Martikainen